Saksanpaimenkoira (saks. Deutscher Schäferhund) on maailman suosituin käyttö- ja palveluskoirarotu. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös määrällisesti yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu, joskin vaativissa erikoistehtävissä menettänyt asemansa belgianpaimenkoira malinoisille. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.
Ulkonäkö
Saksanpaimenkoiran rakenteen tulisi tukea rodun käyttöominaisuuksia. Rakenteeltaan saksanpaimenkoira on hieman keskikokoa suurempi, hieman korkeuttaan pidempi, voimakas ja lihaksikas. Sillä on pystyt teräväkärkiset korvat. Saksanpaimenkoiran hännän tulisi ulottua kintereeseen asti ja sitä tulee kantaa sapelimaisesti. Häntä ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Saksanpaimenkoira ravaa pitkällä, matalalla askeleella hyvin maatavoittavasti.
Väritys ja karva
Viime aikoina on myös esitetty mielipiteitä siitä, että pitkäkarvaisista saksanpaimenkoiristakin olisi eriytettävä oma rotunsa. Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus on valkoisen värin tapaan rotumääritelmän vastaista ja näin ollen pitkäkarvaiset pennut ovat ei-toivottuja. Valkoiset ja pitkäkarvaiset koirat eivät voi saada hyväksyttyä arvosanaa koiranäyttelyissä.
Luonne ja käyttäytyminen
Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.
Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan suhteen.
Alkuperä
Rodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen paimenkoirien vähenevästä tarpeesta ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.
Tilanne nykyään
Rotu on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 2 000 pentua ja rodun kotimaassa Saksassa noin 25 000 pentua vuosittain. Saksassa on rekisteröinnin edellytyksenä suojelukoulutustunnus kummallakin vanhemmalla, ja 90 % pennuista syntyy jalostustarkastetuista vanhemmista. Suomessa ei aivan samoihin lukuihin päästä. Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Jalostuksellinen vaihtelu on siltikin riittävää. Sukusiitosaste on vuosittain ollut noin 2 %.
Käyttötarkoitus
Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla, tullilla ja vartijoilla työkaverina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.
Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.
Terveys
Luusto-ongelmat ovat pääsääntöisesti selkäongelmia: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat ja hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon menevien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet. Rotu kuuluu lonkkien ja kyynernivelien osalta kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. C-, D- tai E-lonkkaisia koiria on ollut vuosina 2002–2007 39,1 % tutkituista saksanpaimenkoirista.
Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin kuuluvia ongelmia, kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute, puute elinvoimassa jne.
Kommentit