Saksanpaimenkoira

Saksanpaimenkoira (saks. Deutscher Schäferhund) on maailman suosituin käyttö- ja palveluskoirarotu. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös määrällisesti yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu, joskin vaativissa erikoistehtävissä menettänyt asemansa belgianpaimenkoira malinoisille. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.

Ulkonäkö

Saksanpaimenkoiran rakenteen tulisi tukea rodun käyttöominaisuuksia. Rakenteeltaan saksanpaimenkoira on hieman keskikokoa suurempi, hieman korkeuttaan pidempi, voimakas ja lihaksikas. Sillä on pystyt teräväkärkiset korvat. Saksanpaimenkoiran hännän tulisi ulottua kintereeseen asti ja sitä tulee kantaa sapelimaisesti. Häntä ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Saksanpaimenkoira ravaa pitkällä, matalalla askeleella hyvin maatavoittavasti.

Väritys ja karva

Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoiria voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut viime vuosikymmenien aikana hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotu, [[valkoinenpaimenkoira]. Valkoinen saksanpaimenkoira voi hakea valkoisenpaimenkoiran rekisteröintiä rodunoton kautta, tosin nykyään hyvin harva yksilö hyväksytään.

Viime aikoina on myös esitetty mielipiteitä siitä, että pitkäkarvaisista saksanpaimenkoiristakin olisi eriytettävä oma rotunsa. Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus on valkoisen värin tapaan rotumääritelmän vastaista ja näin ollen pitkäkarvaiset pennut ovat ei-toivottuja. Valkoiset ja pitkäkarvaiset koirat eivät voi saada hyväksyttyä arvosanaa koiranäyttelyissä.

Luonne ja käyttäytyminen

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.

Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan suhteen.

Alkuperä

Rodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen paimenkoirien vähenevästä tarpeesta ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana, ja nykypäivänä saksanpaimenkoira on yksi monipuolisimmista koiraroduista. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on laskenut rodun kehityshistorian aikana.

Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.

Tilanne nykyään

Rotu on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 2 000 pentua ja rodun kotimaassa Saksassa noin 25 000 pentua vuosittain. Saksassa on rekisteröinnin edellytyksenä suojelukoulutustunnus kummallakin vanhemmalla, ja 90 % pennuista syntyy jalostustarkastetuista vanhemmista. Suomessa ei aivan samoihin lukuihin päästä. Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Jalostuksellinen vaihtelu on siltikin riittävää. Sukusiitosaste on vuosittain ollut noin 2 %.

Käyttötarkoitus

Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulevaisuudessa vähenee huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia, kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.

Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla, tullilla ja vartijoilla työkaverina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.

Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.

Terveys

Saksanpaimenkoira on erittäin yleinen koirarotu. Sen terveysongelmat ovat usein hermostoperäisiä, immunivasteeseen vaikuttavia sairauksia: allergiat, haimavika, pannus, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat sekä ruuansulatuselimistön ongelmat. Perinnöllisistä sairauksista tulee tämän rodun kohdalla mainita myös hemofilia ja haiman vajaatoiminta.

Luusto-ongelmat ovat pääsääntöisesti selkäongelmia: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat ja hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon menevien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet. Rotu kuuluu lonkkien ja kyynernivelien osalta kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. C-, D- tai E-lonkkaisia koiria on ollut vuosina 2002–2007 39,1 % tutkituista saksanpaimenkoirista.

Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin kuuluvia ongelmia, kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute, puute elinvoimassa jne.